SATEENKAARIPERHEET ry
* Lausunto lakiesitykseen hedelmöityshoidoista *
Lausunto koskien oikeusministeriön hedelmöityshoitotyöryhmän mietintöä ja lakiehdotusta sukusolujen ja alkioiden käytöstä lääketieteellisessä hedelmöityshoidossa
Sateenkaariperheet - RegnbŒgsfamiljer ry lausuu pyynnöstä seuraavaa:
Ylilääkäri Outi Hovatta tuo eriävässä mielipiteessään hyvin esille lakiehdotuksen puutteita.Hedelmöityshoitojen antamisen perusteet ja eriarvoistuminen
Heteroseksuaalista parisuhdetta ei mielestämme ole perusteltua pitää edellytyksenä lääketieteellisten hedelmöityshoitojen antamiselle. Yksin vanhemmaksi haluavalla naisella tai parisuhteessa toisen naisen kanssa elävällä naisella on oltava terveydenhuollossa samat oikeudet kuin naisella joka elää parisuhteessa miehen kanssa (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, 3 ¤).
Työryhmän ehdottama laki asettaisi naiset keskenään eriarvoiseen asemaan parisuhteensa perusteella. Lakiehdotus on ristiriidassa perustuslain (hallitusmuodon 5 ja 8 ¤:n) kanssa, jossa säädetään yksityiselämän suojasta, kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta sekä kielletään syrjintä henkilöön liittyvän ominaisuuden perusteella.
Työryhmä käyttää mietinnössään myös loukkaavaa kieltä kuvatessaan itsellistä, lääketieteellisesti tervettä naista naiseksi, "joka ei syystä tai toisesta halua tai kykene luomaan parisuhdetta" (s. 14). Yksin tai toisen naisen kanssa lasta haluava nainen ei myöskään ole sen itsekkäämmin liikkeellä omien tarpeidensa kanssa kuin lasta haluavat heteropariskunnatkaan. Laintarkastuskunta on aiemminkin puuttunut tällaiseen argumentaatioon.
Laki ei ymmärrettävästi voi estää naista tulemasta raskaaksi silloinkaan kun tämä ei elä yhdessä miehen kanssa. Ehdotuksen mukaisella lailla nämä vanhemmiksi haluavat naiset kuitenkin pakotettaisiin käyttämään testaamatonta spermaa; hankkiutumaan raskaaksi yhden yön suhteessa tai kotisiemennyksen avulla. Molemmat keinot ovat terveysriski sekä naiselle itselleen että syntyvälle lapselle. Niinpä onkin perusteltua, että näitä naisia ei rajata lainsäädännön ja hedelmöityshoitojen ulkopuolelle. Tavallisimminhan näissä hoidoissa on kyseessä nimenomaan raskaaksi avustaminen testatulla luovutusspermalla. Lääketieteellisistä hedelmättömyysongelmista kärsiville yksin tai toisen naisen kanssa eläville naisille nämä ÒperinteisetÓ ratkaisut eivät ole ratkaisuja ollenkaan.
Useat yksityiset klinikat ovat tähän asti antaneet hedelmöityshoitoja myös heterosuhteen ulkopuolella eläville naisille. Työryhmän ehdottama laki merkitsisikin tämän hyväksi havaitun käytännön leikkaamista pois. Emme näe käytännön muuttamiselle mitään perusteita.
Toteamme, että lakiesitys on riittämätön. Työryhmän ehdottama määräys hoitoja saavan naisen miessuhteista on lain muun sisällön kannalta tarpeeton. Ainoa suora vaikutus olisi naisia eriarvoistava. Mietinnössä esitetyn kaltaisen lain myötä suomalaisten naisten asema ottaisi kansainvälisestikin katsoen harppauksen taaksepäin.
Vanhemmaksi kelpaavuudestaYksinhuoltajaäideissä on niin heteronaisia kuin lesbojakin. Myös naisparien muodostamissa perheissä on lapsia. Ylilääkäri Outi Hovatta toteaa eriävässä mielipiteessään, että yksin lapsensa kasvattaneen naisen tai naisparin lapsen kehitys on normaali. Yleensä lapset ovat jopa keskivertaista tasapainoisempia, mikä ei ole yllätys, sillä ovathan nämä lapset syntyneet toivottuina ja hyvin motivoituneille vanhemmille. äidit ovat pystyneet myös takaamaan lapselle ihmissuhdeverkoston, johon kuuluu molempia sukupuolia. Lapsen tilanne on aivan toinen kuin silloin kun lapsi on menettänyt isänsä kuoleman tai eron kautta. Tieteellistä näyttöä yksin vanhemmaksi haluavien naisten ja naisparien vanhemmaksi kelpaamattomuudesta ei ole. Lisäksi uusimpien tutkimusten mukaan hedelmättömyysklinikoilla alkuun autettujen lasten sosiaaliset, eli ei-geneettiset vanhemmat (sekä miehet että naisparien lasten sosiaaliset vanhemmat) osallistuvat lasten hoitoon ja kasvatukseen enemmän kuin perinteisellä tavalla heterosuhteissa syntyneiden lasten biologiset isät.
Työryhmän ehdotuksen mukaisella lailla pyrittäisiin epäsuorasti säätelemään sitä, kuka on kelvollinen vanhemmaksi. Suomessa on kuitenkin mahdollista, että yksin elävä nainen adoptoi lapsen, ja myös, että lapsi syntyy "isättömänä". Työryhmä antaakin mietinnössään harhaanjohtavaa tietoa vuoden 1976 lapsia koskevan lainsäädännön uudistuksen vaikutuksista väittämällä, että Òluonnollisen lisääntymisen tuloksena syntyvän lapsen isyys on voitu periaatteessa aina vahvistaa. Hedelmöityshoitomenetelmien sääntely tavalla, jonka välittömänä seurauksena lapsi jäisi isättömäksi, merkitsisi poikkeusta lapsen asemaa koskevan lainsäädäntömme keskeisistä periaatteista.Ó (s. 14) Nykyisen isyyslain mukaan lapsen äidillä on oikeus päättää lapsen isyyden selvittämisestä. Suomessa elää tälläkin hetkellä n. 17 000 alle kahdeksantoistavuotiasta juridisesti ÒisätöntäÓ lasta. Heitä ja heidän perheitään ei voida pitää vain merkityksettömänä poikkeuksena.
Suomalaisessa yhteiskunnassa yksinhuoltajaäidin tai hänen lapsensa asema ei ole enää huonompi kuin muiden lasten tai äitien.
Vanhemmuudessa ei ole kyse vain biologisista siteistä vaan ennen kaikkea motivaatiosta, yhteenkuuluvuudesta ja rakkaudesta.
© 2003 Sateenkaariperheet ry / Regnbågsfamiljer rf