ALKUUN

TOIMINTA

AJANKOHTAISTA

KOULUTUS JA MATERIAALIPANKKI

MITEN LAPSIA TEHDÄÄN

ARTIKKELEITA JA KIRJOITUKSIA

LINKIT

KIRJOJA JA KUVIA

JÄSENASIAT

 

 

 

 

© 2007 Sateenkaariperheet ry / Regnbågsfamiljer rf

"Eräs sateenkaariperheen tytär kirjoitti tämän aineen koulussa syksyllä 2001"

Ihmissuhde vs homosuhde

Kolme naista istuu pöydän ääressä ja juttelee. Yksi heistä on toimittaja, joka tekee juttua homo- ja lesbopareista ja heidän perhe-elämästään. Satun kävelemään keittiöön ja toimittaja kysyy, miltä minusta tuntuu se, että äitini asuu naisen kanssa. "Ei miltään", vastaan hämmästyneenä ja ihmettelen täysin järjetöntä ja turhaa kysymystä. Pitäisikö sen yhtäkkiä kahdeksan vuoden jälkeen tuntua jotenkin erikoiselta?

Ihan yhtä hyvin voisi kysyä, miltä minusta tuntuu se, että isäni asuu naisen kanssa tai että minä itse asun miehen kanssa. En ymmärrä, miksi jotkut kuvittelevat samaa sukupuolta olevien parien elämän olevan jollain tavalla erilaista tai ongelmallisempaa kuin perinteisessä parisuhteessa elävillä. Kyseessähän on "vain" parisuhde.

Ennakkoluuloja seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan siis löytyy samoin kuin erirotuisia tai vaikkapa eri uskontoon kuuluvia ihmisiä kohtaan. On normaalia, että ihmiset pelkäävät asioita, joita he eivät ymmärrä tai joista heillä ei ole tietoa. Asiat, joiden perustalle negatiivisen asenteet rakentuvat, ovat kuitenkin aivan naurettavia. Olen kuullut sanottavan, että homoseksuaalisuus olisi luonnoton ja paha asia. Juuri luonnossahan samaan sukupuoleen kohdistuvaa seksuaalista käyttäytymistä esiintyy niin koirien, hevosten kuin ihmistenkin keskuudessa. Ihmisen sosiaalisuus, seksuaalisuus tai läheisyyden kapuu ei ole luonnoton asia, ja rakkaushan on maailman koossa pitävä voima, ei missään nimessä paha asia. Homous ei myöskään ole mikään vaarallinen sairaus, joka tarttuu ja jonka voisi parantaa. Enkä usko, että kukaan "parannusta" haluaisikaan, ihmiset ovat sellaisia kuin ovat.

Nyt, kun homoparit haluavat oikeuden rekisteröidä liittonsa, voi hyvin nähdä, kuinka tietämättömiä ja ennakkoluuloisia ihmiset todella ovat. Yksi omituisimmista asioista on seksikeskeisyys ja uskollisuuden kyseenalaistaminen. Ei ole todellakaan oikeutettua sanoa, että liittoa ei pitäisi saada rekisteröidä, koska se perustuu seksiin tai koska se ei tulisi kestämään. Luulisi ainakin kaikkien aikuisten tietävän, että ihmisillä on kyky harrastaa seksiä, mutta ei yhtäkään normaalia liittoa perusteta seksin pohjalle. Myös sen, että nykyään vain harva ihminen viettää koko elämänsä saman henkilön kanssa, luulisi olevan tiedossa. En myöskään oikein usko, että tällä kaikkia rakastavalla ja rakastamaan kehottavalla Jumalalla olisi jotain rakastamista vastaan.

Liittojen rekisteröinnin yhteydessä on puhuttu myös homoparien adoptio-oikeudesta. Minä en näe sille minkäänlaista estettä. Tämänkin asian vastustaminen perustuu yhdeltä osaltaan seksiin. Joidenkin mukaan lapsestakin tulee homo tai hän saa vääristyneen kuvan seksuaalisuudesta. Tästä alituisesta seksin mukaan tuomisesta tulee väkisinkin mieleen, että homouden ehdottomat vastustajat ovat niitä, joilla todellisuudessa on jonkinlaisia vakavia seksuaaliongelmia. Yksinhuoltajien suuren määrän vuoksi adoptio-oikeutta ai voi kieltää myöskään miehen tai naisen roolimallin puuttumisella. Minä en ainakaan ole millään tavalla kärsinut äitini parisuhteesta, en siis ole huomannut itselläni olevan minkäänlaisia luonnevikoja tai mielenterveysongelmia.

Homot eivät siis ole mittään tavalla luonnottomia tai epänormaaleja, vaan he ovat ihmisiä muiden joukossa, senhän sanoo jokaisen ihmisen terve järki. Se, että äitini seurustelee naisen kanssa, on ollut vain positiivinen asia. Enpähän ainakaan ole ahdasmielinen ihminen, joka käsi kädessä kävelevät miehet nähdessään näkee homoja. Minä näen kaksi ihmistä, joita voi onnitella siitä, että he ovat tässä sekavassa maailmassa löytäneet itselleen ihmisen, jota rakastaa. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa maailma on pullollaan homopareja, eikä kenenkään tarvitse stressata itseään jollain niin itsestäänselvällä asialla kuin ihmissuhde.