© 2007 Sateenkaariperheet ry / Regnbågsfamiljer rf
Perheen sisäinen adoptio
 |
Juttu, joka julkaistiin YleQ:n nettisivuilla tammikuussa 2005
LAPSELLE OIKEUS VANHEMPIINSA
Lapsen aseman ja hänen perhesuhteidensa turvaksi tulisi avata mahdollisuus ns. perheen sisäiseen adoptioon, joka mahdollistaa elämänkumppanin lapsen adoptoimisen. Perheen sisäisen adoption tulisi olla mahdollinen silloin, kun lapsella tosiasiassa on kaksi samaa sukupuolta olevaa
vanhempaa.Tällä hetkellä, vanhempien virallistetusta parisuhteesta huolimatta, ei lapsen ja ei-juridisen vanhemman välistä suhdetta ole periaatteessa olemassa. Silloin kun lapsi on syntynyt biologisen vanhemman aikaisemmasta heteroliitosta, tai muusta syystä lapsella on jo kaksi juridista vanhempaa, ei syytä sisäiseenkään adoptioon yleensä ole (tällöin lapsella on jo kaksi vanhempaa).
Nykyisin merkittävässä osassa perheissä, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, lapset on suunniteltu ja hankittu yhdessä. Naisparien perheissä lapsi on saanut useimmiten alkunsa hedelmöityshoitoklinikalla anonyymin luovuttajan siittiöillä tai perheelle tutun miehen lahjoittamilla siittiöillä ns. koti-inseminaation avulla. Tuttu luovuttaja saattaa olla mukana perheen arjessa yhtenä vanhempana tai olla sovitusti vain luovuttaja ilman vanhemman roolia. Näissä kaikissa tapauksissa lapsella on kuitenkin kaksi äitiä, jotka hoivaavat, elättävät ja kasvattavat häntä, ja joiden kanssa hän elää ja jakaa arkensa.
Nykytilanteessa tunnustetaan erillisen hakemuksen perusteella lapsen sosiaalisen vanhemman (ei-biologinen vanhempi) huoltajuus, mutta lapsen oikeuksia molempiin vanhempiinsa ei ole huomioitu millään tavalla. Sosiaaliselle vanhemmalle voidaan myöntää lapsensa huoltajuus, mikä oikeuttaa hänet hoitamaan lapsen asioita esim. pankissa, koulussa ja sairaalassa. Huoltajuus ja juridinen vanhemmuus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Juridisen vanhemmuuden myöntäminen myös sosiaaliselle vanhemmalle toisi turvaa ensisijaisesti lapselle. Juridisen vanhemmuuden merkitys korostuu erityisesti elämän kriisitilanteissa. Lapselle hänen molemmat samassa kodissa asuvat vanhempansa ovat yhtä tärkeitä ja merkittäviä, ovat he sitten keskenään samaa tai eri sukupuolta. Lapsi luo lämmintä ja läheistä suhdetta myös ei-biologiseen (ei-juridiseen) vanhempaansa syntymästään saakka. Jos vanhemmat eroavat, ei mikään laki turvaa lapsen oikeutta tähän ei-juridiseen vanhempaansa. Lapsella ja ei-juridisella vanhemmalla ei ole tapaamisoikeutta eikä -velvoitetta. He ovat molemmat riippuvaisia siitä, haluaako lapsen juridinen (biologinen) vanhempi tapaamisten järjestyvän. Ilman juridista vanhemmuutta saattaa syntyä tilanteita, joissa lapsen suhde hänelle tärkeään aikuiseen katkeaa.
Jos lapsen juridinen vanhempi kuolee, joutuu ei-juridinen vanhempi taistelemaan oikeusteitse saadakseen adoptoida oman lapsensa. Tällöin perhe joutuu muutenkin suuren elämänmuutoksen ja surun keskellä todistelemaan perheyttään ja lapsi-vanhempi-suhdettaan lukuisille eri viranomaisille ja odottamaan mahdollisesti pitkäänkin päätöstä siitä, annetaanko lapsen pitää edes toinen vanhempansa.
Juridisella vanhemmuudella on kuolemantapauksissa perheille myös taloudellista merkitystä. Perhe-eläkettä voidaan myöntää sekä leskelle että kuolleen puolison lapsille. Perhe-eläkkeestä 7/12 saa lapsi ja leskeksi jäänyt 5/12 osaa (joka merkitsee keskituloisessa perheessä n.600 euroa/kk). Mutta perhe-eläkettä (lesken eläke) myönnetään samassa taloudessa asuneelle puolisolle vain, jos heillä on yhteisiä lapsia. Tämä ei siis samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä ole mahdollista, koska vain toinen on virallinen vanhempi. Tällöin perheeltä jää toisen vanhemman kuoltua saamatta varsin merkittävä yhteiskunnan taloudellinen tuki. Jos ei-juridinen vanhempi kuolee, ei lapsella automaattisesti ole perintäoikeutta häneen. Vanhempi voi testamentilla jättää hänelle omaisuuttaan, mutta perintövero on tällöin huomattavasti suurempi.
Toteutuessaan perheen sisäinen adoptio tukee lapsen vakaata ympäristöä sekä vanhemmuutta ja on viesti siitä, etteivät näissä perheissä elävät lapset ole toisen luokan kansalaisia. Lainmuutos selkiyttäisi nykytilannetta sekä perheen itsensä että viranomaisten kannalta. Se voisi ajan myötä vähentää myös ennakkoluuloja ja siten parantaa lasten ja vanhempien elämän laatua.
Lapsen asemaa koskeva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset (mm. Lapsen oikeuksien sopimus) asettavat korkeimmaksi tavoitteeksi lapsen edun toteutumisen. Usein keskustelu lasten edusta pysyy abstraktina, jolloin helposti ohitetaan yksittäisen lapsen etu todellisessa elämäntilanteessa. Voidaanko katsoa olevan lapsen edun mukaista, jos hänen perhesuhteensa eivät saa tasa-arvoista lain suojaa?
Sateenkaariperheet – Regnbågsfamiljer ry.
Hyvä vanhemmuus ei riipu sukupuolesta
Mahdollisen hedelmöityshoitolain aikaansaama keskustelu käy vilkkaana. Kiivaimmin naisparien ja yksinäisten naisten hedelmöityshoitoja näyttävät vastustavan henkilöt, jotka eivät tunne yhtään sateenkaariperhettä, joilla ei ole kokemusta lapsettomuudesta ja joiden arkeen hoitojen jatkumien nykyisellään ei vaikuta millään tavalla. Me sen sijaan jaamme arkemme näiden hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneiden lasten kanssa, ja meidän elämäämme hoitojen mahdollinen kieltäminen vaikuttaa konkreettisesti. |
 |
Lakiesityksellä aiotaan rajoittaa yksin elävien naisten ja naisparien oikeutta
hedelmöityshoitoihin ja luovutettujen sukusolujen käyttöön. On vaikea
ymmärtää, miksi toimiva ja paljon onnellisia perheitä luonut käytäntö halutaan
lopettaa. Perusteluja ei löydy ainakaan asianosaisten, hoidoista syntyneiden
lasten ja heidän perheiden elämästä.Homot ja lesbot ovat keskimäärin yhtä hyviä tai huonoja vanhempia kuin
heterotkin. Heidän perheisiinsä syntyneet lapset kasvavat ihan yhtä
tasapainoisiksi ja onnellisiksi aikuisiksi kuin heteroperheiden lapset, tämän
ovat todistaneet monet aiheesta tehdyt tutkimukset. Lasten suhde omaan
sukupuoleensa tai seksuaalinen suuntautumisensa ei eroa heteroperheiden
kasvateista, eikä heitä edes kiusata keskimäärin yhtään sen enempää kuin
muitakaan!Hedelmöityshoitojen rajaaminen hankaloittaisi tai jopa estäisi tällaisten
lasten syntymisen tähän maailmaan. Lainmuutos ei lähde liikkeelle lasten
edusta, heidän hyvinvoinnistaan tai sen puutteesta. Jostakin syystä
osa ihmisistä kokee näiden lasten olemassaolon luovan merkittävän uhan isien
asemalle suomalaisessa perheessä. Huoli isän asemasta perheissä on
perusteltua. Jos isyyttä halutaan vahvistaa, on aloitettava sieltä, missä
todelliset ongelmat ovat (työelämä, perheiden rikkoutuminen jne.). Naisparien
syntymättömät lapset eivät siinä voi auttaa.Lapsiamme ei myöskään kiusata yhtään sen enempää kuin
heteroperheiden
lapsiakaan. Ja eihän kiusaaminen ole kiusatun syy, vaan kiusaajan, ja siihen
ovat kaikki lähipiirin aikuiset velvollisia puuttumaan, oli kiusaamisen aihe
mikä tahansa. Ei ylipainoisia, tummaihoisia tai köyhiäkään vanhempia
kehoteta välttämään lasten hankintaa mahdollisen kiusaamisen pelossa.Naisparit ja yksinäiset naiset haluavat tarjota myös
miehenmalleja
lapsilleen, niin pojilleen kuin tytöilleenkin, muttei mallin välttämättä
tarvitse olla lapsen biologinen isä. Kasvaahan isänsä hylkäämistä tai
orvoiksi jääneistäkin lapsista kunnon kansalaisia. Naispareilla on aivan
varmasti miehiä sukulaisina, tuttavina ja naapureina. Lasten on myös
mahdollista tavata eri-ikäisiä ja erilaisia miehiä niin päiväkodissa,
koulussa kuin harrastustenkin parissa.Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että sateenkaariperheissä
kasvaneista lapsista tulee yhtä pienellä todennäköisyydellä homoseksuaaleja
kuin heteroperheissäkin kasvaneista lapsista. Olemmehan mekin
heteroperheiden jälkeläisiä, ja siitä huolimatta homoseksuaaleja. Sen sijaan
sateenkaariperheiden lapsista näyttäisi kasvavan tavallista
suvaitsevaisempia aikuisia. Ja eihän heteroseksuaalisuus ole mikään
itsetarkoitus!Keskusteluissa sotketaan toisiinsa lapsen biologinen alkuperä ja vanhemmuus,
jotka eivät todellisuudessa käy yksi yhteen. Vanhemmuus on lapsen ja aikuisen
välinen suhde, joka perustuu hoivaan, turvaan ja läheisyyteen. Vanhempia ovat
henkilöt, sukupuolesta riippumatta, jotka hoitavat ja rakastavat lasta ja
huolehtivat hänen tarpeistaan. Jos biologinen alkuperä menisi kaiken edelle,
esimerkiksi lapsensa adoptoineen heteroparin vanhemmuutta ei tunnustettaisi
lainkaan.Esillä ollut ehdotus, että sukusolujaan naisparien ja yksinäisten naisten
hoitoihin lahjoittanut mies voitaisiin jälkikäteen oikeusteitse julistaa
lapsen juridiseksi isäksi kaikkine velvollisuuksineen, on mielestämme
järjetön. Se ei kunnioita sukusolujen lahjoittajien halua auttaa toisia
saamaan lapsia, eikä se toisaalta turvaa naispareista muodostuvien perheiden
ja heidän lastensa oikeutta elää tasapainoista elämää yhtenä perhemuotona
muiden joukossa. Esitys laittaisi valtion ja hoitoja antavat säätiöt merkilliseen
asemaan ”parittajina” ja lopettaisi käytännössä naisparien hedelmöityshoidot
kokonaan.Näin ollen naisparien perheissä lapsilla on kaksi vanhempaa, kaksi äitiä.
Lapsen biologinen "isä", siittiöiden lahjoittaja, ei ole lapsen isä, vaan
asianomaisille tuntematon ystävällinen mieshenkilö, joka on auttanut äitejä
saamaan lapsensa alulle.
Sukusolujaan klinikalle lahjoittavat miehet eivät ole hakemassa isyyttä, joka
merkitsisi sen enempää oikeuksia kuin velvollisuuksiakaan soluillaan alkunsa
saaneen lapsen suhteen. He vain haluavat auttaa jotakuta toista saamaan
lapsen. Hedelmöityshoidot valitsevat naiset puolestaan tietävät saavansa vain
lahjoittajaksi haluavan henkilön soluja, eivät isää lapselleen. Aktiivisen
isän halutessaan he valitsevat toisen keinon, kuten koti-inseminaation, jos
sellainen on mahdollista. Mielestämme onkin isyyden aliarvioimista, jos sen
määritelmäksi riittää pelkkä sukusolun luovuttaminen. Lahjoitettuja
siittiöitä ja munasoluja käyttävät myös heteroparit. Miksi kukaan ei vaadi, että
näitä biologisia isiä ja äitejä elatusvelvollisiksi omilla sukusoluilla
alkunsa saaneille, tuntemattomille lapsille? Kukaan ei puhu myöskään
lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneiden lasten oikeuksista. Ovatko siittiöt
jotenkin enemmän liitoksissa luovuttajaansa ja vanhemmuuteen kuin munasolut?
Miksi siittiöiden luovuttajat halutaan nähdä vanhempina, mutta munasolujen
luovuttamisen kohdalla nähdään paremmin luovuttajan oikea rooli?Kysymys omasta biologisesta alkuperästä saattaa kiinnostaa lasta
jossakin elämän vaiheessa. Sama pohdinta on edessä kaikilla lapsilla, jotka
ovat saaneet alkunsa lahjoitetuista sukusoluista, myös heteroparien lapsilla.
Tutkimusten mukaan heteroparit eivät kuitenkaan useinkaan kerro lapselleen
hänen alkuperästään: lapsi ei ehkä koskaan saa tietää, ettei olekaan
vanhempiensa biologinen lapsi. Miksei näiden lapsien kohdalla biologista
alkuperää pidetäkään tärkeänä? Se mitä ei haluta sallia naispareille,
näyttäytyykin täysin hyväksyttävänä heteropariskunnille.Suuri osa naispareista haluaisi lapselleen rekisteröidyn luovuttajan, jotta
lapsi itse, täysi-ikäiseksi tultuaan, saisi valita, haluaako hän selvittää
alkuperänsä. Vuoteen 2000 asti Väestöliiton lapsettomuusklinikoilla oli
mahdollisuus valita rekisteröidyn ja anonyymin luovuttajan välillä.
Väestöliitto kuitenkin muutti kantaansa ja tuhosi rekisteröityjen luovuttajien
tiedot ja samalla kymmenien lasten mahdollisuuden selvittää alkuperänsä.
Lainsäädännön tulisi luoda vakaa pohja luovuttajien rekisteröimiselle
jatkossa. Sen sijaan munasolujen luovuttajista ei ole koskaan
kerätty minkäänlaista rekisteriä. Eikö näillä lapsilla tulisi olla yhtäläinen
oikeus saada tietää alkuperänsä kuin naisparienkin ja yksinäisten naisten
lapsilla?On lainsäädäntö millainen tahansa, yksin elävillä naisilla ja naispareilla
tulee jatkossakin olemaan lapsia. Vain osa tarvitsee hedelmöityshoitoja –
monien raskaus saa alkunsa kotikonstein tuttujen lahjoittajien avustuksella
ilman viranomaislupia. Silti asialla on suuri merkitys yhteiskunnallisesti.
Olisi pahanlaatuista syrjintää, jos ne naiset, jotka lääketieteellistä apua
haluavat ja tarvitsevat, asetettaisiin eri viivalle seksuaalisen
suuntautuneisuuden perusteella.Lapset tarvitsevat ennen kaikkea rakkautta ja huolenpitoa sekä tunteen siitä,
että he tuottavat iloa vanhemmilleen. Hedelmöityshoitojen tuloksena syntyy
kauan kaivattuja ja varmasti toivottuja lapsia.Sateenkaariperheet ry:n hallitus
9.2.2005