PS-Kustannukselta uusi oppikirja:
Esittely
Sateenkaariperheillä viitataan laajasti lapsiperheisiin, jotka rakentuvat jonkin muun kuin heteroparisuhteen ympärille. Suomalaisissa sateenkaariperheissä elää tuhansia lapsia ja tutkimukset osoittavat, että perheiden määrä kasvaa koko ajan. Sateenkaariperheiden lasten hyvinvoinnin huomioiminen on haaste koko palvelujärjestelmälle.
Mitä moninaisuuden kohtaaminen vaatii yksilöiltä ja ammattilaisilta? Tarvitaanko moninaisuuden huomioimiseen lisää tietoa vai onko kuitenkin kyse taidoista tai valmiuksista? Moninaisuuden näkemisen mahdollisuus on olemassa, mutta kaikki ennalta tiedetty rajaa tehokkaasti sitä mitä on mahdollista nähdä ja huomioida. Kokemuksen ja luetun tiedon kautta on mahdollista kehittää moninaisuuden huomioimisen kykyään.
Pyrkimys moninaisuuden olettamiseksi ja omista ennakko-oletuksista tietoiseksi tuleminen aiheuttavat työntekijöissä aluksi riittämättömyyden tunnetta. Kun jo lähtökohtana on, että ammattilainen ei voi tietää ennakolta mitään asiakkaasta, ammattilaisen ei tarvitse esittää tietävänsä kaikkea sateenkaariperheistä, maahanmuuttajista, kehitysvammaisen lapsen perheestä tai mistä tahansa muusta tilanteesta. On lupa kysyä, olla väärässä ja pyytää selvennystä.
Teos on yleistajuinen oppikirja sateenkaariperheistä hyvinvointipalveluissa. Kirjan toisessa osassa annetaan eväitä ja käytännön työkaluja eri alojen ammattilaisille. Siksi se soveltuu käsikirjaksi kaikille lasten ja perheiden kanssa työskenteleville. Kirjassa kuullaan sateenkaariperheiden lasten ja vanhempien sekä eri alojen ammattilaisten tarinoita kohtaamisista. Lukuihin on sisällytetty tehtäviä, jotka kannustavat lukijaa pohtimaan työtapojaan ja työnsä lähtökohtia. Kirjan perustalle voidaan helposti rakentaa kokonainen opintokokonaisuus ammatillisessa koulutuksessa.
Kirjan ovat kirjoittaneet perhesosiologian, lastenpsykiatrian, kasvatuksen, sosiaalityön ja nuorisotyön asiantuntijat. Esipuheen on kirjoittanut lastenpsykiatri Jukka Mäkelä.
Lähihoitajakoulutuksen opinto-ohjaaja Mari Haataja,
Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos:
Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa ollaan alkutaipaleella sateenkaariperheasioissa ja kirjalle olisi käyttöä, minkä huomasi opiskelijoille tehdystä kyselystäkin. Kuntoutuksen koulutusohjelma-opiskelijoista suurin osa kertoi, ettei ollut saanut riittävästi tai ollenkaan koulutusta sateenkaariperheistä, mutta valtaosa näki ammattitaidon kannalta tärkeänä sukupuolen ja seksuaalisen monimuotoisuuden tuntemisen. Tilanne on uskoakseni hyvin samantyyppinen muissakin koulutusohjelmissa. Ensimmäisen lukukauden opiskelijoilla oli paremmat tiedot, mutta ne olivat peräisin mediasta, lähipiiristä ja yksittäisistä peruskouluista. Meillä on pääkaupunkiseudunkin sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaina mm. päiväkodeissa yhä enemmän sateenkaariperheitä ja oppikirja olisi tärkeä ammatillisen kasvun ja itsetuntemuksen työväline ja kätevä tietopaketti sosiaali- ja terveysalan opettajalle.
Esipuhe
Jukka Mäkelä
Lasten varhaisen kasvuympäristön parantaminen on arvokkain sijoitus, jonka yhteiskuntamme voi tehdä. Mitä enemmän lapsia arvostetaan ja kuullaan, sitä enemmän kasvaa itseen ja toisiin kunnioittavasti suhtautuvia nuoria ja aikuisia. Varhaisen vuorovaikutuksen laadulla on suuri merkitys. Luontevasti koskettava ja hymyilevä ”emo” jättää lapseen pysyviä jälkiä. Ne kannattelevat häntä läpi elämän ja auttavat selviytymään stressitilanteissa. Lapselle on tärkeintä, että maailmassa on joku tai mieluummin useampia, jolle hän on erityinen. Päinvastoin kuin on aiemmin luultu, jo aivan pieni lapsi pystyy solmimaan merkittävän, valikoivan suhteen useamman aikuisen kanssa. Itse asiassa lapselle on hyväksi, että emoja on enemmän kuin yksi – ja emoksi käy myös mies.
Lapsen syntyminen tai saapuminen perheeseen on aina murroskohta ja merkitsee pitkää jaksoa aina uusia haasteita. Jokainen tarvitsee näissä haasteissa toisten arvostusta, tukea ja apua. Ihmistä ei ole tarkoitettu kasvamaan eikä kasvattamaan yksin, omassa varassaan.
Jotta me ammattilaisina osaisimme parhaiten auttaa tuoreita vanhempia, jotka opettelevat kuuntelemaan lasta ja hänen tarpeitaan, meidän on itsekin asetuttava kehittymään ja oppimaan niiltä, joiden tukeminen on meidän tehtävämme. Meidän on oltava valmiit kasvamaan samalla tavalla kuin vanhemmat kasvavat lastensa kanssa, oppien heiltä sitä, mitä juuri he tarvitsevat. Ammattilaisille tämä kirja on apuväline kasvuun.
Kaiken uuden inhimillisen äärellä on yhtälailla tärkeätä olla kunnioittava ja avoin. Sateenkaariperheiden vanhemmuutta on aiemmin eri syistä vieroksuttu ja epäilty. Teoreettisia syitä pelätä lasten puolesta on voitu löytää monestakin kehityksen teoreettisesta viitekehyksestä. Nämä ennakko-oletukset ja ennakkoluulot ovat voineet, tietämättämme, vaikuttaa asiakastapaamisissamme. Kuten tässä kirjassa tuodaan esiin, liian monet sateenkaariperheelliset ovat kohdanneet ylenkatsetta ja halventavaakin kohtelua. On hienoa, että nyt on ilmestynyt ensimmäinen suomalainen kirja, joka tuo sekä tieteellistä tutkimustietoa että inhimillistä kokemustietoa näistä perheistä. Ja osoittautuu, että tämä tieto on lohdullista ja arkista: sateenkaariperheissä vanhemmuus on hyvin tavanomaista ja lapset kasvavat, kehittyvät ja voivat hyvin tavallisella tavalla.
Sinänsä tämä ei ole yllättävää. Kaikissa perheissä vanhemmuus ja vanhempi-lapsisuhteet syntyvät ja kehittyvät ainutkertaisina. Vanhemmilla on aina - ja kuuluukin olla - ajoittain vaikeuksia ja kriisejä kasvussaan lapsensa rinnalla. Kunnioittava ja asiantunteva apu on jokaisen vanhemman oikeus ja tukee seuraavan sukupolven hyvinvointia. Tätä apua on helpompi antaa, kun tieto hälventää pelkoja ja ennakkoluuloja. Tämän kirja luettuaan on syvempi tuntuma sateenkaariperheisiin tavallisina, inhimillisen sävyvaihtelun perheinä, joissa lapsilla ja vanhemmilla on samanlaiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä hyvin tai huonosti kuin meidän heteronormatiivisten perheissä. Mitähän sateenkaaren sävyä me edustamme?
Tämä kirja on osa monen ammattikunnan kehitysprosessia: terveydenhoidon, sosiaalityön, opetuksen ja varhaiskasvatuksen erityiset kysymykset saavat omat lukunsa. Uskon sen olevan myös osa yhteiskuntamme kehitystä, jonka arvoja ovat kiinnostus toisen ihmisen todellisuutta kohtaan, sallivuus ja aktiivinen huolenpito.
Jukka Mäkelä on lastenpsykiatri ja vaativan erityistason lastenpsykoterapeutti. Hän on kouluttanut laajalti lapsen vuorovaikutuksellisesta kehityksestä ja kirjoittanut tähän liittyviä artikkeleita. Hän on tuonut Suomeen uusia menetelmiä aikuisen ja lapsen välisen suhteen havainnointiin ja hoitamiseen, mm. intensiivisen vuorovaikutusterapian Theraplayn. Hän on Stakesissa kehittämispäällikkönä ja vastaa siellä Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman lasten ja nuorten teeman ohjelmasuunnittelusta. Hän on kahden nuorisoikäisen isä.
Katso myös kustantajan esittely>>>
Ihan tosi hieno juttu tuo kirja. Valmistun nyt keväällä lastenohjaajaksi ja monessa opintojen eri vaiheessa olisimme kaivanneet kirjallisuutta sateenkaariperheistä. On täysin totta, että vanhemmalle sukupolvelle (meidän opettajille!) on joillekin täysin uusi käsite koko sateenkaariperhe. Yhdelläkin kurssilla me nuoret opiskelijat valaisimme meidän vanhemmalle opettajalle, mitä koko käsite edes tarkoittaa. Uskon, että kirja tulee todella tarpeeseen niin eri koulutuksiin kuin myös ihan tietokirjaksi sateenkaariperheistä!