Järjestöt: Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma tarvitsee riittävän rahoituksen

Tiedotusvälineille
29.9.2010

JÄRJESTÖT: NAISIIN KOHDISTUVAN VÄKIVALLAN VÄHENTÄMISEN OHJELMA TARVITSEE RIITTÄVÄN RAHOITUKSEN

Tasa-arvo- ja ihmisoikeusjärjestöjen sinnikäs yhteistyö tuotti tulosta, kun hallitus kesäkuussa hyväksyi valtakunnallisen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman. Suomi sitoutui ohjelman laatimiseen jo vuonna 1995. Nyt lupaus on lunastettu, mutta toistaiseksi vain paperilla, järjestöt arvostelevat. Ohjelman toteuttamiseen ei ole varattu riittävää rahoitusta.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman lähtökohtana on kokonaisvaltainen lähestymistapa väkivallan vähentämiseen. Ohjelman 66 toimenpidettä ulottuvat väkivallan ehkäisystä ja uhrin suojelemisesta rikoksentekijän saattamiseen vastuuseen. Toimia suunnataan myös suoraan uhrien tukemiseen. Esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneille naisille ja tytöille tarkoitettuja matalan kynnyksen palveluja on määrä kehittää koko maassa.

Ohjelman rahoitus ja toimeenpano vaativat huomattavia resursseja. Ohjelmassa todetaan, että osa toimenpiteistä voidaan toteuttaa ilman erillistä rahoitusta, osa kustannetaan Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) kautta. RAY:n rahoituksen suuruus ei kuitenkaan ilmene ohjelmasta. Ohjelman hyväksymisen yhteydessä päätettiin, että ministeriöt laativat toimeenpanosuunnitelman vain niihin toimiin, jotka eivät vaadi lisärahoitusta. Kukin ministeriö arvioi mahdollisuudet toimenpiteiden toteuttamiseen budjettikehystensä puitteissa.

Järjestöissä linjaus herättää kysymyksen siitä, sitoudutaanko ohjelmaan vain niiltä osin, kuin lisärahoitusta ei vaadita. Esimerkiksi Ruotsissa vastaavan ohjelman rahoitus on 900 miljoonaa Ruotsin kruunua (100 miljoonaa euroa). Tanskassa parisuhdeväkivallan vähentämisen ohjelmaa tuetaan suoraan valtion budjetista 35 miljoonalla Tanskan kruunulla (4,7 miljoonaa euroa).

"Vielä ei ole liian myöhäistä korjata tilannetta ja näyttää, että poliittista tahtoa ohjelman rahoittamiseen löytyy niin oppositiosta kuin hallituksestakin", sanoo NYTKIS ry:n pääsihteeri Tanja Auvinen.

Ohjelma ei lupaa parannusta esimerkiksi turvakotipaikkojen rahoitukseen tai määrään. Euroopan neuvoston suosituksen mukaan Suomessa pitäisi väestömäärään nähden olla noin 500 turvakotipaikkaa. Tällä hetkellä niitä on 125. Sosiaali- ja terveysministeriön viime vuonna laatiman selvityksen mukaan turvakotipaikkoja pitää lisätä. Viimeksi elokuussa asiasta huomautti YK:n naisten oikeuksia käsittelevä CEDAW-komitea, joka käsitteli Suomelta pyytämäänsä erityisraporttia naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Naisiin kohdistuvasta väkivallasta Suomessa tiedetään yhä liian vähän. Esimerkiksi vähemmistöryhmiin kuuluviin naisiin kohdistuva väkivalta jää usein katveeseen. Ohjelma sisältääkin useita tutkimuksia ja selvityksiä, joilla on määrä tuottaa lisää tietoa viranomaisten käyttöön. Tutkimushankkeiden rahoitus jää kuitenkin avoimeksi.

Ohjelman toimeenpano vaatii laajaa yhteistyötä

Laaja ohjelma vaatii paitsi rahoitusta, myös yhteistyötä viranomaisten ja järjestöjen välillä sekä valtakunnallisessa että kuntatasolla. Yhteistyön koordinointi ei ole mahdollista ilman, että työhön palkataan riittävästi asiantuntevaa henkilökuntaa.

Järjestöt korostavat, että toteutuessaan ohjelman toimenpiteet epäilemättä johtaisivat niin seksuaalisen väkivallan, parisuhdeväkivallan kuin esimerkiksi kunniaan liittyvän väkivallan vähenemiseen. Toimet parantaisivat kaikkien väkivallan uhrien asemaa.

"Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on ihmisoikeusteko, mutta se myös maksaa itsensä taloudellisesti takaisin, kun väkivallan aiheuttamia vammoja ja työkyvyttömyyttä saadaan vähennettyä", Amnestyn naisten oikeuksien asiantuntija Pia Puu Oksanen muistuttaa.

Ihmisoikeus- ja tasa-arvojärjestöt, väkivaltatutkijoiden verkosto ja Kansallinen väkivaltaobservatorio ovat ohjelman tehokkaan toimeenpanon ehdoista yksimielisiä.

Lisätiedot:
Pia Puu Oksanen
Asiantuntija, naisten oikeudet
Amnesty International, Suomen osasto
GSM +358 40 833 11 40
pia.oksanen (at) amnesty.fi

Tanja Auvinen
Pääsihteeri
Naisjärjestöt Yhteistyössä - Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry
GSM +358 50 469 6242
tanja.auvinen (at) nytkis.org

Anu-Elina Jaskari
Tiedottaja
Amnesty International, Suomen osasto
GSM +358 40 833 1532
anu-elina.jaskari (at) amnesty.fi

Rekisteröidyt yhdistykset ja liitot:
Amnesty International, Suomen osasto ry.
Ensi- ja turvakotien liitto ry
Lyömätön Linja Espoossa
Naisasialiitto Unioni ry
Naisjärjestöt Yhteistyössä - Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry
Naisten linja Suomessa ry
NNKY-liitto ry
SETA - Seksuaalinen tasavertaisuus ry
Tukinainen ry, raiskauskriisikeskus
Profeministimiehet ry
Vantaan Nicehearts ry

Verkostot ja hankkeet:
Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio
Väkivaltatutkijat -verkosto

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma:
http://www. stm. fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1522973

Sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö, sisäasiainministeriön poliisiosasto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjestävät 30 9. naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman aloitusseminaarin Helsingissä.

Taustatietoa toimittajille:
Suomi allekirjoitti vuonna 1995 naisten asemaa käsittelevän kansainvälisen Pekingin toimintaohjelman ja sitoutui laatimaan kansallisen ohjelman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi. Suomi on saanut kansallisen ohjelman puuttumisesta huomautuksia Naisten oikeuksien sopimuksen komitealta (CEDAW-komitea). Kansallisen ohjelman valmistelu käynnistyi vuonna 2008 useiden ministeriöiden yhteistyönä. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä hyväksyi ohjelman kesäkuussa 2010.

Naisiin kohdistuva väkivalta on kansainvälinen ihmisoikeuspoliittinen kattokäsite, jolla viitataan ilmiöihin, joissa naiset ovat tyypillisesti väkivallan kohteita. Valtioilla on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoittama vastuu puuttua syrjintään. Rakenteelliseksi syrjinnäksi voidaan katsoa myös haluttomuus investoida naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen.

Tuoreen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät vuosikymmeniä kestäneen julkisen keskustelun jälkeenkään pidä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa aina rikoksena. 32 prosenttia vastaajista katsoi, ettei väkivallanteko vaadi aina rangaistusta. Asenteisiin vaikuttaminen on hidasta, mutta välttämätöntä.