Kuka olen
Kulttuurisen sukupuolikäsityksemme mukaan sukupuolia on kaksi: mies
ja nainen. Sukupuolet ajatellaan toisensa poissulkeviksi - jos olen
nainen, en voi olla mies sekä ominaisuuksiltaan erilaisiksi,
vastakkaisiksi ja toisinaan täydentäviksi. Sukupuolen ajatellaan
määrittävän aivan perustavanlaatuisella tavalla ihmisen persoonaa,
hänen toimiaan, tunteitaan, ulkomuotoaan, taitojaan ja muita
ominaisuuksiaan.
Kulttuurissamme sukupuolen ajatellaan olevan ihmisen synnynäinen,
pysyvä ja jatkuva ominaisuus. Jos olen nyt mies, en voi
elämänhistoriani aikana muuttua naiseksi. Oletus on, että kaikki
ihmiset voidaan yksiselitteisesti jakaa jompaan kumpaan
sukupuoliryhmään. Oletetaan myös eroottinen ja seksuaalinen vetovoima
sukupuolten välille - miehet haluavat naisia ja naiset miehiä. Kahden
erilaisen sukupuolen olemassaolon ja alkuperän ajatellaan perustuvan
biologiaan.
Biologiassa sukupuoliominaisuuksina nähdään perimä (miehen
tai naisen sukupuolikromosomit tai jokin niiden yhdistelmä),
sukurauhaset (munasarjat, kivekset, molemmat tai ei kummatkaan),
sukuelinten rakenne (penis, klitoris, kohtu, emätin, kivekset,
munasarjat, eturauhanen, rakkularauhaset), hormonitoiminta
(sukupuolihormonien määrä ja vaikutus) ja suvunjatkamiskyky
(munasolujen tai siittiöiden tuottamiskyky).
Ihmiset eivät kuitenkaan jakaudu biologisilta ominaisuuksiltaan
selkeästi kahteen sukupuoleen. Samalla ihmisellä voi olla osa
sukupuoliominaisuuksista "miehisiä" ja osa
"naisellisia". Interseksuaaleilla
(korvaa vanhan käsitteen hermafrodiitit) on
synnynnäisesti biologisesti epäselvä sukupuoli, jossa on sekä miehen
että naisen fyysisiä ominaisuuksia. Syntyvistä lapsista 4-6 lasta 10
000:sta on aina interseksuaaleja. Kymmenellä prosentilla väestöstä
on jotkin muut sukupuolikromosomit kuin XX tai XY, esimerkiksi XXY tms.
Tätä ei aina pysty päättelemään ulkoisista sukupuolipiirteistä.
Sukupuolisuuden ilmauksena pidettyjen ruumiillisten ominaisuuksien
suhteen ihmiset eivät myöskään jakaudu yksiselitteisesti kahteen
ryhmään - esimerkiksi joillakin miehillä on suuremmat rinnat tai
leveämpi lantio kuin monilla naisilla tai joillakin naisilla kasvaa
viikset tai heillä on hyvin "miehiset" kasvonpiirteet jne.
Kaikkia sukupuolihormoneita - testosteronia, estrogeenia ja
progesteronia - erittyy sekä miehillä että naisilla. Kuinka paljon
mitäkin, se vaikuttaa yksilön fyysisiin sukupuoliominaisuuksiin sekä
psyko-fyysisiin oloihin, mielentiloihin ja tunnetilojen kokemiseen.
Toisaalta ihmisen toiminta, tunnetilat ja mielialat vaikuttavat hänen
hormonitoimintaansa.
Jako kahteen biologisilta sukupuoliominaisuuksilta erilaiseen ryhmään
ei olekaan absoluuttinen, vaan keskimääräinen. Kahden toisistaan
eroavan luokan sijaan olisi ehkä realistisempaa puhua vaikkapa
aste-eroista "sukupuolijanalla", sukupuolimoninaisuudesta tai
sukupuolispektrumista. Vain osa ihmisistä sijoittuu janan
ääripäihin: sukupuoliominaisuuksiltaan hyvin
"maskuliinisiin" tai hyvin "feminiinisiin". Loput
sijoittuvat sukupuolijanan eri kohtiin. Janan keskelle sijoittuvien
kohdalla (esimerkiksi interseksuaalit) voi olla vaikea sanoa, onko
yksilö fyysisesti enemmän nainen vai mies.
Ihmisen oma psyykkinen kokemus sukupuolestaan vaihtelee; ihminen voi
kokea oman sukupuolensa hyvin monella eri tavalla. Ihmisen psyykkisen
sukupuolikokemuksen syntytapaa ei tunneta. Psyykkinen sukupuolikokemus
ei kuitenkaan ole seurausta suoraan biologisesta sukupuolesta.
Useimmiten lapsella alkaa noin kolmen vuoden iässä
olla pysyvä samaistuminen jompaan kumpaan sukupuoliryhmään.
Transsukupuolisilla
ja joillakin sukupuolensa stereotypioiden vastaisesti
kokevilla pysyvän samaistumisen kehittyminen tapahtuu
myöhemmin kuin muilla ihmisillä, joskus jopa vasta
nuorena tai nuorena aikuisena. Transsukupuolista
hämmentää se, että hänen spontaani samaistumisensa
olisi täysin toinen kuin sosiaalinen odotus - biologisella
tytöllä samaistuminen poikiin ja biologisilla pojilla
tyttöihin.
Osalla ihmisistä on elämää rikastuttava kyky samaistua sekä
mieheyteen että naiseuteen, esimerkiksi monilla transvestiiteilla. Osa ihmisistä kokee henkisesti olevansa
toista sukupuolta kuin ruumiillisesti, mutta ei koe tarvetta muuttaa sen
enempää kehoaan kuin mieltään - ei varsinkaan jos he löytävät
elämänpiirin ja läheiset ihmissuhteet, joissa heidän
sukupuolikokemuksensa hyväksytään.
Osalla ihmisistä on epäselvä, vaihteleva tai häilyvä
sukupuolikokemus joko tietyn elämänvaiheen ajan tai pysyvästi, mikä
monesti on ihmiselle hyvin ahdistavaa. Osalla ihmisistä on vaikeuksia
samaistua biologiseen sukupuoleensa, koska he kokevat kaikki oman
sukupuoliryhmänsä edustajat vastenmielisiksi (esim. äärimmäisen
kielteiset kokemukset lapsuudessa omasta biologisesta sukupuolesta
voivat olla aiheuttamassa häilyvää sukupuolikokemusta). Häilyvä
sukupuolikokemus voi seurata siitä, että interseksuaali lapsi ei saa
tukea vaan joutuu kokemaan itsensä erilaiseksi ja kamppailemaan yksin
identiteettikysymysten kanssa. Toisinaan lasta on saatettu kasvattaa
sukupuolen suhteen epäjohdonmukaisesti, ristiriitaisesti ja
pakottavasti, josta on seuraksena hämmentynyt sukupuolen kokeminen.
Samoin kasvatus, jossa lasta voimallisesti ohjataan hyvin
stereotyyppiseen mieheyteen tai naiseuteen, voi tuottaa nuorelle
ihmiselle hämmennystä oman sukupuolen kokemisessa.
Transsukupuoliseksi tai transvestiitiksi itsensä
kokeva on jo selkiyttänyt sukupuolikokemustaan,
joka on saattanut aiemmissa elämänvaiheissa olla
ahdistava, hämmentävä tai sekava. Transsukupuolisen
identiteetin omaksuminen on monesti väli-vaihe ihmisen
kasvussa mieheksi tai naiseksi. Sukupuolenkorjausprosessin
jälkeen useimmille on mahdollista kokea itsensä
mieheksi tai naiseksi hyvin samalla tavalla kuin
muutkin ihmiset. Transvestinen identiteetti on usein
pysyvä, jolloin ihminen jatkuvasti kokee sekä naiseutta
että mieheyttä itsessään ja haluaa ilmaista näitä
molempia puoliaan elämänsä aikana vaihtelevasti.
Osa ihmisen psykososiaalista sukupuolen kokemista on se, miten hän
kokee maskuliinisuuden ja feminisyyden itsessään. Monet ihmisen
ominaisuudet, persoonallisuuden piirteet, toiminnan, vuorovaikutuksen ja
itseilmaisun tavat on kulttuurissamme määritelty joko femiininiksi tai
maskuliinisiksi. Andogyyniassa ihminen kokee olevansa sekä hyvin
maskuliininen että feminiininen kokonaispersoonallisuudeltaan, jota
hän saattaa ilmaista myös ulkoisella tyylillään. Osa ihmisistä on
omaksunut hyvin sukupuolineutraalin olemisen tavan, jolloin he haluavat
ottaa etäisyyttä sukupuoliodotuksiin, eivätkä pidä itseään sen
enempää maskuliinisena kuin feminiinisenä persoonakaan. Perinteiset
sukupuolen kokemisen tyylit ovat mies, joka kokee itsensä
maskuliiniseksi persoonaksi sekä nainen, joka kokee itsensä
feminiiniseksi persoonaksi.
Gender blending on toimintaa ja sukupuolisen tyylin valintaa
siten, että ihminen haluaa vaihdellen ilmaista feminiinisyyttään ja
maskuliinisuuttaan - ehkä myös hiukan härnäillen ja nauttien
vallitsevan sukupuoliajattelun hämmentämisestä ja stereotypioiden
rikkomisesta. Drag on usein homo-osakulttuurin yhteydessä tapahtuvaa
yhteisöllistä hauskanpitoa jossa ristiinpukeutumisen käytännöillä
pyritään tekemään näkyväksi sukupuolikoodeja ja leikittelemään
niillä. Drag haluaa puhutella, järkyttää ja ironisoida
sukupuolirooleja ja homostereotypioita.
Vaikka ihmiset nykyisin ovat tietoisia sukupuoliryhmää
elämänsä aikana vaihtavista transsukupuolisista,
sekä naisena että miehenä viihtyvistä transvestiititeista
ja muistakin ihmisistä, joilla on transsukupuolisia
kokemuksia, identiteettejä ja sukupuolen tyylejä,
niin halu uskoa kahden erilaisen sukupuolen olemassaoloon
on monesti hyvin sinnikäs. Tämä usko on monille
meistä tärkeä ehkäpä siksi, että usein olemme investoineet
sukupuoleen niin paljon. Olemme rakentaneet sukupuolen
varaan identiteettiämme ja elämäntarinaamme, tyyliämme,
ammatti- ja harrastusvalintojamme, elämänkumppanin
ja ystävien valintaamme... Sukupuoli toimii skeemana,
jonka avulla määritämme ja kohtaamme itsemme ja
toiset. Siksi monesti hämmennymme tai ahdistumme,
jos kohtaamme ihmisen, jonka sukupuolta meidän on
vaikea päätellä.
Osallistumme kaikki yhdessä jatkuvasti kahden sukupuolen sosiaalisen
todellisuuden luomiseen. Kokemuksemme, että sukupuolia on kaksi, on
seurausta arjen sukupuolittavista teoista ja sosiaalisista
käytännöistä. Kahden sukupuolen sosiaalinen todellisuus tuotetaan
pukeutumisen, meikkaamisen ja elekielen semiotiikalla, muokkaamalla omaa
ruumiillista olemusta (esimerkiksi ajelemalla ja kasvattamalla
karvoitusta ja hajustamalla keho "miehelle" tai
"naiselle" sopivalla tavalla). Lisäksi omaksumme kulttuurisia
mielikuvia miehisyydestä tai naiseudesta oman persoonallisuutemme
kuvaukseksi, ja tulkitsemme itseämme ja kohtaamme toiset ihmiset
monesti nimenomaan "miehinä" tai "naisina". Kahden
sukupuolen järjestelmä ei pysyisi pystyssä, ellemme jatkuvasti
uusintaisi ja uudistaisi sitä arjen toimillamme.
Lisätietoa
21.3.2004
