Sateenkaariperheiksi sanotaan usein sellaisia lapsiperheitä, jotka
rakentuvat jonkin muun kuin heteroseksuaalisen parisuhteen ympärille. Nämä ovat esimerkiksi naisparin tai miesparin perheitä, ei-heteroseksuaalisten yksinhuoltajien perheitä sekä perheitä, joissa on enemmän kuin kaksi vanhempaa. Kuitenkin myös tavanomaisen muotoinen heteroparin perhe voi olla sateenkaariperhe, jos vanhemmat tai toinen heistä on biseksuaali tai trans-ihminen, tai ei halua määritellä itseään perinteisillä sukupuolta ja seksuaalisuutta kuvaavilla sanoilla. Kysymys on kirjavasta joukosta perhemuotoja ja -tilanteita. Sateenkaariperheet ovat yhtä monenlaisia kuin lapsiperheet muutenkin.

Sateenkaariperheisiin ei yleensä synny lapsia vahingossa. Kukaan ei herää aamulla ja huomaa, että on viime yönä humalassa adoptoinut lapsen. Myöskään lapsettomuusklinikan ajanvaraukseen ei soiteta vahingossa. Sateenkaareva vanhemmuus on keskimääräistä pidemmän ja tarkemman harkinnan tulosta, ja perheenlisäyksen saamiseen tarvitaan yleensä myös ulkopuolista apua ja
neuvoja.

Suuri osa 1980-luvulla ja vielä 1990-luvullakin kaapista tulleista lesbo- ja bi-naisista mielsi, että ulostulotilanne on myös valinta rehellisyyden ja mahdollisen vanhemmuuden välillä. Äitiys nähtiin käytännössä mahdollisena vain heterosuhteessa, eikä muita roolimalleja tai tietoa esimerkiksi koti-inseminaation tekemisestä edes ollut tarjolla. 1990-luvun loppupuolella alettiin julkisuudessa enemmän keskustella vaihtoehtoisesta lisääntymisestä ja perheiden monimuotoisuudesta. Monet naiset ja naisparit ovatkin nyt ehtineet hakeutua lapsettomuusklinikoille aivan hedelmällisen ikänsä viimeisinä vuosina. Nuorille ei-heteroseksuaalisille naisille äitiys on tänä päivänä jo yksi vaihtoehtoinen tulevaisuudenkuva muiden joukossa. Koti-inseminaatiolle on myös vaihtoehtoja: myös useat yksityiset
lapsettomuusklinikat palvelevat yksin vanhemmaksi haluavia naisia ja
naispareja.

Suurin osa miesparien perheistä Suomessa on uusperheitä, joissa lapset ovat peräisin jommankumman tai molempien entisistä heterosuhteista. Näillä lapsilla on siis äiti ja isä, eikä isän miesystävää välttämättä mielletä toiseksi isäksi tai isäpuoleksi. Miesparin yhteinen vauvakuume on vuosi vuodelta tavallisempi ilmiö, mutta siihen on hyvin vähän lääkkeitä. Nuoremmille homomiehille ajatus jaetusta vanhemmuudesta yhdessä tutun naisen
tai naisparin kanssa on jo ainakin suurten kaupunkien kulttuureissa
mahdollinen. Tällaisia kolmen tai neljän vanhemman perhekokonaisuuksia on koko ajan enemmän, ja lapset saattavat asua yhtä lailla joko isien tai äitien luona. Miesparin ei ole Suomessa mahdollista saada lisääntymisapua lapsettomuusklinikan kautta.

Suuri osa transvestiittimiehistä elää avioliitossa ja monet
transsukupuoliset tekevät päätöksen sukupuolenkorjausprosessin
aloittamisesta vasta aikuisiässä, perheen perustamisen jälkeen. Näissä perheissä on myös lapsia suunnilleen yhtä paljon kuin perheissä keskimäärin. Mahdollisesti vuosikausia pidetyn salaisuuden paljastuessa joutuvat useimmiten kriisiin myös puoliso, lapset ja ehkä muutkin läheiset. Näiden perheiden tuen tarpeita ei juurikaan ole tiedostettu julkisissa sosiaali-, terveys- ja terapiapalveluissa. Ammatti-ihmisillä on hyvin vaihtelevat valmiudet kohdata sukupuolivähemmistöihin kuuluvia asiakkaita. Myös perheenlisäystä harkitessaan transsukupuoliset joutuvat päättämään, ovatko
he valmiita astumaan pitkälle ja mutkaiselle tielle, jonka varrella joutuvat todennäköisesti itse toimimaan ammatti-ihmisten jatkokouluttajina sekä lisääntymisteknologian ja perhelainsäädännön että transsukupuolisuuden perusfaktojen kohdalla.

Osa trans-ihmisten ja myös naisparien ja miesparien vanhemmuutta koskevista ennakkoluuloista liittyy siihen, miten kyseenalaistamattomasti vanhemmuus kulttuurissamme sukupuolitetaan eli jaetaan kahtia isyyteen ja äitiyteen.
Voisi olla hyvä välillä pysähtyä miettimään, mitä varsinaista eroa
äitiydellä ja isyydellä on, tai miksi isien pitäisi olla aina anatomisesti
miehiä ja äitien naisia. Miten koti-isän vanhemmuus eroaa kotiäitiydestä?
Ainakaan äitiyden erityinen naiseus ei voi perustua vain raskauteen,
synnytykseen ja imettämiseen, koska myös adoptioäitiys on äitiyttä. Jokainen yksinhuoltaja voi todistaa, että hyvin monenlaisten vanhemmuuden puolien on mahdollista elää sovussa myös yhden ihmisen sisällä. Lastenhuoneen lampun vaihtamiseen ei tarvita välttämättä lapsen isää tai naapurin setää, eikä kevätjuhlamekon ostamiseen naista.

Kun heteropari perustaa perheen, heidän ei ole tarpeen välttämättä lainkaan miettiä, mihin ovat ryhtymässä. Heille on tarjolla hyvin selkeä malli siitä, mitä perhe tarkoittaa ja miten siinä eletään. Heillä on roolimalleja ja samastumiskohteita niin lähipiirissään kuin tv-sarjoissa ja kadunvarsimainoksissakin. Osa näistä on hyviä ja osa ei, mutta samastuminen ja sen kautta oman vanhemmuus-identiteetin rakentaminen on kuitenkin mahdollista. Sateenkaariperheiltä nämä mallit puuttuvat lähes kokonaan. Myös lastenkulttuuri vaikenee lähes kokonaan esimerkiksi perheiden monimuotoisuudesta. Kuitenkin sateenkaariperheiden lapset kaipaisivat luonnollisesti nähdä välillä myös oman perheensä kaltaisia perheitä lastenohjelmissa ja kirjoissa. Realistisia ja monipuolisia trans-henkilöhahmoja on kaikkein vähiten.

Mallien ja roolimallien puuttuminen pitää sisällään myös positiivisen
mahdollisuuden. On tyypillistä, että tulevat sateenkaarivanhemmat miettivät hyvin tarkkaan, millaisessa perheessä todella haluavat lapsen kanssa elää. Perhe voidaan esimerkiksi päätyä lähtökohtaisesti rakentamaan niin, että lapsella onkin kaksi kotia ja neljä vanhempaa ­ tilanne, johon valtakulttuurissa päädytään vain avioerokriisin valitettavana seurauksena.
Aikuisten välistä parisuhde- ja vanhemmuusdynamiikkaa ja siihen liittyviä mahdollisia ongelmia pohditaan usein hyvin hartaasti jo kauan ennen kuin lapsi on edes saanut alkunsa. Kun esimerkiksi naispari etsii siemenen luovuttajaa suunnittelemansa koti-inseminaation tekemistä varten, he miettivät hyvin tarkkaan, haluaisivatko lapselleen aktiivisen isän ja millä tavalla aktiivisen, vai toivoisivatko mieluiten pelkkää lahjoitusta.

Naisparien ja miesparien lapsiperheet ovat tilastollisesti näkymättömiä
perheitä. Vaikka vanhemmat voivat virallistaa suhteensa, ei lapsen ja
ei-juridisen vanhemman välistä suhdetta ole virallisesti olemassa. Ja vaikka yleinen ilmapiiri on muuttunut huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, elämä ei ole välttämättä yksinkertaista esimerkiksi pienillä paikkakunnilla. Sateenkaariperheelliset saattavat syrjityksi tulemisen pelossa salata todellisen perhemuotonsa esimerkiksi päiväkodilta ja koululta. Joskus myös perheen sukulaisilla ja läheisillä on vaikeuksia nähdä naisparin tai miesparin lapsiperhe oikeana perheenä. Ääritilanteessa isovanhemmat eivät lainkaan pidä perheen lapsia lastenlapsinaan.

Osittaisesta näkymättömyydestä ja rakenteellisesta syrjinnästä huolimatta kaikki sateenkaariperheet eivät kieriskele ongelmissa ja kamppaile jatkuvasti ihmisoikeuksiensa puolesta, vaan viettävät tavallista lapsiperheen arkea. Sateenkaariperheissä eletään monenlaista elämää, kuten lapsiperheissä yleensäkin. Vanhemman ominaisuudet kasvattajana ja hoivaajana eivät määräydy hänen homo- tai biseksuaalisuudestaan tai transsukupuolisuudestaan, vaan hänen kokonaispersoonastaan. Sateenkaariperheen vanhemmat voivat olla joustavia, suvaitsevaisia, vanhanaikaisia, suojelevia, tiukkapipoisia, helliä, ankaria, tukevia, urheilullisia, epävarmoja, hassuttelevia... kuten traditionaalisesti sukupuolittuneet heterovanhemmatkin. Lesbo-, homo-, bi- ja transvanhemmat kohtaavat samoja vanhemman iloja ja suruja kuin heterovanhemmatkin.

Näille monenkirjaville perheille olisi hyvin tärkeää, että todellisuuden
moninaisuus huomioitaisiin niin arjen kohtaamisissa kuin lainsäädännössäkin. Sateenkaariperheiden näkökulmasta vanhemmuus ja perhe eivät synny eivätkä riipu biologisista siteistä tai sukupuolirooleista. Perhe syntyy rakkaudesta ja sitoutumisesta. Lasten kiistaton etu on syntyä toivottuna, vähintään yhden rakastavan ja motivoituneen aikuisen kotiin.

Katso myös "Vanhemmuus ja lapsen asema".

 

 

Sateenkaariperheen lapsen pelot ja huolet: 

• haetaanko tarhasta ajoissa? 
• menetänkö vanhemmat auto-onnettomuudessa? 
• vanhemmat ei suostu ostamaan uusia pokemon-tavaroita

Muiden lasten pelot ja huolet liittyen sateenkaariperheen lapsiin: 

• kun sillä on monta isää ja äitiä, niin saako se enemmän huomiota, Harry Potter-tavaroita, joululahjoja ja aina sillä on joku pelaamassa futista

Sateenkaariperheen vanhempien huolet ja pelot:

• miten onnistun kasvattamaan lapsen niin hyvin, ettei häntä kiusata?
• miten suojella lasta ympäristön asenteellisuudelta?
• miten päiväkodissa/koulussa suhtaudutaan lapseen ja perheeseen?
• menetänkö lapsen, jos kumppanini, lapsen biologinen vanhempi kuolee tai sairastuu vakavasti tai meille tulee ero?

Sateenkaariperheen nuoren huolet ja pelot:

• vanhempia tai itseä loukataan tai nauretaan
• joudun taas selittämään uudessa tilanteessa... ja huomion keskipisteeksi
• äidit ja uusi poikaystävä ei tykkää toisistaan 
• äidit ei päästä kesällä festareille

Perheen ulkopuolisten aikuisten pelot ja huolet:

• lapsesta tulee homo tai lesbo tai transvestiitti 
• lapsesta ei kasva naisellista naista tai miehekästä miestä, kun sillä ole kotona mies-isän ja äiti-nainen mallia 
• lapsen kuva todellisuudesta vääristyy (todellisuus = on kaksi vastakkaista sukupuolta ja ne muodostavat parin ja perheen)
• miespari ei osaa kasvattaa lasta 
• homo- tai lesbovanhemmat ovat itsekkäitä ihmisiä eikä ajattele lapsen parasta 
• lasta kiusataan
• joutuuko lapsi näkemään kotona homoseksiä?
• voiko omien lasten antaa leikkiä sateenkaariperheen lasten kanssa?