Transvestisuudessa saman ihmisen kokonaispersoonaan kuuluu vahvasti
yhtä aikaa sekä mieheyttä että naiseutta. Transvestiittimiehellä on
sisäinen tarve ilmaista ja kehittää omaa naisellisuuttaan - eläytyä
naiseuteen esimerkiksi pukeutumalla naisten vaatteisiin, omaksumalla
naisellinen ruumiinkieli ja naisellista rooli-ilmaisua. Naiseuteen
eläytyminen tuottaa transvestiittimiehelle kokonaisvaltaista
mielihyvää, rentoutumista ja tunnetta omana itsenä olemisesta. Hän
tuntee itsensä kokonaisemmaksi, voidessaan yhtä aikaa kokea ja
ilmaista sekä maskuliinisia että feminiinisiä puoliaan. Miehenä hän
voi ilmaista osan itsessään olevaa. Transvestisuuden kautta hän voi
ilmaista itseään sellaisena kokonaispersoonana, kuin hän on - yhtä
aikaa maskuliinisena ja feminiinisenä.
Transvestisuus alkaa tavallisimmin lapsuudessa tai
nuoruudessa. Poikaa viehättävät naisten vaatteet ja naisellisiksi
määritellyt asiat. Osa transvestiittipojista kokeilee tyttörooleja jo
pienenä lasten leikeissä ja omissa mielikuvitusleikeissään. Monet
pojat kokeilevat, mutta tulevat transvestiittipojat ihastuvat tyttönä
olemiseen. Pojan kasvaessa ympäristö usein alkaa vastustaa pojan
tyttöilyä, jolloin poika alkaa salata sitä.
Osalla pojista transvestisuus alkaa vasta murrosiässä seksuaalisena
viehätyksenä naisellisuuteen. Murrosiässä seksuaalisuuden kokemisen
voimistuessa naisellisuus ja naiseutta symboloivat naisten vaatteet
tuntuvat pojasta eroottisesti puoleensavetäviltä. Nuori pukeutuu
tavallisimmin yksin salaa naisten vaatteisiin. Nuoruuden
pukeutumiskokemuksiin liittyy usein kiihottumista ja autoerotiikkaa.
Nuori mies salaa useimmiten tyttöilykokemuksensa lapsuuden
perheeltään ja ystäviltään. Oma transvestisuus tuntuu yhtä aikaa
hyvältä, mielihyvää tuottavalta asialta sekä usein myös pahalta,
häpeälliseltä ja epänormaalilta taipumukselta.
Oman transvestisuuden hyväksyminen on monille vuosiakin
pitkä polku, jonka aikana mies vuoroin pyrkii vierottamaan itsensä
pukeutumistarpeistaan ja vuoroin toteuttamaan niitä. Tähän voi
liittyä voimakasta psyykkistä stressiä ja ristivetoa kahteen eri
suuntaan. Kun transvestiittimies yrittää olla kokonaan pukeutumatta,
hän on usein kireä ja ahdistunut; osa kokee jopa elämänilon ja
energian menetystä. Käännekohta saavutetaan, kun mies miehekkäästi
myöntää itselleen, että hän on transvestiitti. Sen jälkeen usein
transvestiittimiehellä on monesti tarve saada hyväksyntä tälle
puolelle itseään myös läheisissä ihmissuhteissaan, erityisesti
parisuhteessa.(linkki TTP:n kotisivuille)
Naisten transvestisuus jää kulttuurissamme näkymättömiin, koska
naisille on sallitumpaa ilmaista omaa maskuliinisuuttaan tyylissään,
olemuksessaan ja koko persoonassaan. Miehekkyys ei ole kokonaan naisilta
kiellettyä. Naisilla on vähemmän tarvetta transvestisuuteen, koska
naisille on sallitumpaa ilmaista ja kehittää sekä naisellista että
miehekästä puoltaan. Mies mekossa herättää kulttuurisen paniikin,
mutta nainen miehen puvussa on ehkäpä jännittävä, kiinnostava ja
rohkea. Maskuliiniseksi määritelty on koko kulttuurissamme
arvostetumpaa kuin feminiinisyydeksi määritelty, joten nainen
(feminiiniseksi merkitty) voi toki pyrkiä maskuliiniseksi mutta miehen
(maskuliiniseksi merkitty) ei sovi pyrkiä feminiinisyyteen.
Transvestisuus on useimmille osa miehenä olemista, ei sen
vaihtoehto. Monet transvestiittimiehet nauttivat myös omasta
mieheydestään ja maskuliinisista puolistaan. Osa
transvestiittimiehistä, (kuten monet muutkin miehet kulttuurissamme)
tosin kokee mieheyteen liittyvät rooliodotukset ahdistaviksi ja
rajoittaviksi. Transvestisuus merkitsee silloin vapauttavaa hetkellistä
irtiottoa miesrooliin liittyvistä pärjäämisen, suoriutumisen,
menestymisen, vahvuuden, aktiivisuuden, tunteiden piilottamisen ym.
rooliodotuksista.
Transvestisuus on useimmiten heteromiesten kanava omien
naisellisten puolien ilmaisuun. Homokulttuurissa miesten naisellisuus on
keskimäärin hyväksytympää kuin heterokulttuurissa, jolloin
homomiehet voivat heteromiehiä helpommin halutessaan ilmaista
naisellisia puoliaan arkisessa kokonaispersoonassaan. Ehkä tästä
syystä transvestiiteista valtaosa on heteroita. Homokulttuuriin kuuluva
drag taiteena, ammattina ja yhteisöllisenä huvina sekä
sukupuoliprovokaationa on kokemuksellisesti aika erilaista kuin
transvestisuus. Homojen dragissa sukupuolikoodeilla leikitellään ja
niihin otetaan ironista etäisyyttä; tyylinä on usein spektaakkeli ja
toiveena yleisön järkytys, hämmästys, ihastus,viihtyminen ja
nauru.Transvestisuudessa sukupuolikoodeilla ei juuri koskaan pilailla,
vaan naisellisuuteen pyritään eläytymään tosissaan ja omista
sisäisistä tarpeista. Transvestiitti ei yleensä halua provosoida,
vaan tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi sellaisena ihmisenä kuin hän
on.
Lisätietoa
