Homoseksuaalisuus on sitä, että yksilö virittyy

• romanttisesti
• eroottisesti
• seksuaalisesti

pääsääntöisesti samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Homoilla arkikielessä tarkoitetaan usein miehiä, naisista taas käytetään nimitystä lesbo. Länsimaisissa kulttuureissa on pidetty itsestään selvänä, että ihmiset virittyvät romanttisesti/eroottisesti/seksuaalisesti vastakkaiseen sukupuoleen. Sitä on pidetty suorastaan maskuliinisuuden/feminiinisyyden yhtenä keskeisenä piirteenä. Toisaalta

• kaikissa kulttuureissa
• kaikkina aikoina

on ollut niin romanttisia, eroottisia kuin seksuaalisiakin suhteita sekä eri että samaa sukupuolta olevien välillä. Se, miten ne on luokiteltu ja miten niihin on suhtauduttu, on vaihdellut. Koska vastakkaista sukupuolta olevien ihmisten suhteet ovat mahdollistaneet lisääntymisen, on niitä pidetty "luonnollisimpina" ja lapsia on sosiaalistettu niihin pienestä pitäen. Samalla samaa sukupuolta olevien suhteet on määritelty niin lainsäädännössä kuin normikasvatuksessakin pääsääntöisesti ei suotavaksi ja rangaistavaksi.

Heteroseksuaalisuuden pitäminen itsestään selvänä on luonut paineita selittää ja luokitella siitä poikkeava suuntautuminen. Homoseksuaalisuutta on koitettu selittää mm.

• geeniperimän
• äidin sikiöajan hormoonierityksen
• varhaislapsuuden tunnesuhteiden

avulla. Monista homoista ja lesboista tällainen syiden etsiminen tuntuu hyvin loukkaavalta, koska näissä selitysmalleissa lähdetään poikkeavuus -ajattelusta. Näissä selityksissä, ei huomioida sitä, että

• luonto ei jakaudu dikotomioihin vaan on täynnä variaatiota
• yksinkertaistetaan seksuaalisuuden ja rakkauselämän perustan monikerroksisuus
• kyseenalaistetaan homojen ja lesbojen rakkauselämän peruspilareita

Yksilön tunne-elämän ja tarpeiden kannalta ei ole mitään eroa siinä, kohdistuvatko voimakkaimmat tunteet samaa vai eri sukupuolta oleviin. Kyse on

• tarpeesta olla haluttu ja rakastettu
• tarpeesta toteuttaa omaa haluaan ja rakkauttaan
• halusta kokea syvää turvallisuutta
• mahdollisuudesta rakentaa yhteistä tulevaisuutta itse valitseman ihmisen kanssa.

Yksilön kehitykselle ja sosiaaliselle asemalle halun kohteen sukupuolella on merkitystä. Silloin kun tämä halu uhmaa yhteiskunnassa toistettua näkemystä siitä mitä miehen ja naisen on "luonnollista" tai soveliasta haluta, joutuu yksilö raivaamaan eri tavoin myönteisen tilan tunne-elämälleen. Tämä myönteinen tila tarkoittaa käytännössä

• myönteisiä määritelmiä omille tunteille
• läheisiltä ja sosiaaliselta ympäristöltä tulevaa tunnustusta ja tukea

niin tunteille kuin niihin liittyville ihmissuhteillekin. Ennen kuin tämä tila on raivattu, yksilö kokee usein itsensä vain jotenkin erilaiseksi ja ulkopuoliseksi kykenemättä tarkemmin määrittelemään mistä on kyse. Myönteisen tilan löytyminen yleensä helpottuu, kun löytyy muita ihmisiä, joihin voi myönteisesti samaistua.

Myönteisen sosiaalisen tilan saavuttaminen myös helpottuu, kun yhteiskunnallinen kehitys johtaa siihen, että

• homoseksuaalit saavat lainsäädännössä tasavertaisen kohtelun (mm. parisuhde)
• syrjintä määritellään rikokseksi

Tämän lisäksi tarvitaan seksuaali- ja ihmissuhdekasvatuksen uudistamista niin että homo- ja biseksuaalisuutta ei käsitellä poikkeavuutena vaan tasavertaisena perustana onnelliselle elämälle.

1970-luvulla eri puolilla länsimaita tuli entistä voimakkaampana näkyviin liikkeitä, SETA muiden mukana, jotka hyvinkin rohkeasti toivat näkyviin homo- ja biseksuaalisen elämäntavan ja siihen liittyen myönteisesti koettavaksi identiteetit homo, lesbo ja bi. Tämä on mahdollistanut vähitellen sen, että julkisuudessakin on ollut näkyvissä

• myönteiseksi koettavia samaistumisen kohteita

myös niille, joiden intiimi tunne-elämä suuntautuu osin tai voittopuolisesti samaa sukupuolta oleviin ihmisiin.

Edelleenkin moni on katsonut parhaaksi tarkkaan harkita, keille kaikille kertoo suuntautumisestaan. Tässä yhteydessä puhutaan usein "ulos tulemisesta". Se on itse asiassa elämänpituinen prosessi yhteiskunnassa, jossa oletetaan ihmisten olevan heteroseksuaaleja.

• Ensin suuntautumisesta kerrotaan yleensä parhaille ystäville
• myöhemmin ehkä läheisimmille sukulaisille ja työtovereille

Kertominen on usein passiivista: asiaa ei suoranaisesti oteta puheeksi, mutta omia ihmissuhteita ei pyritä myöskään millään tavoin peittämään ja niille odotetaan samaa kunnioitusta kuin heterosuhteillekin.

Läheskään kaikki, joiden intiimi tunne-elämä ja/tai seksuaalinen käyttäytyminen suuntautuu samaa sukupuolta oleviin, ei kuitenkaan ole koskaan omaksunut homo, lesbo, tai bi -identiteettiä. Osa kokee tällaiset tunne-elämään ja käyttäytymiseen liittyvät identiteetit keinotekoisina ja rajoittavina. Toiset kokevat ne edelleenkin liian negatiivistesti värittyneinä, peläten, että avoimuuteen liittyy riski sosiaalisen aseman menettämisestä. Toisaalta - monet ovat kokeneet nämä identiteetit helpottavina, niiden avulla he ovat

• löytänyt vertaisryhmän ja erilaisia osakulttuureja
• identiteetit ovat auttaneet ymmärtämään omaa tunne-elämää
• niiden avulla on voinut suuntautua mielekkääseen tulevaisuuteen

Homojen ja lesbojen ihmissuhteiden kirjo on vähintään yhtä suuri kuin heteroseksuaaleillakin. Osa rakentaa pysyviksi tarkoitettuja romanttisesti latautuneita kiinteitä parisuhteita, osa taas viihtyy paremmin avoimemmissa suhteissa, joissa esimerkiksi seksuaalinen uskollisuus ei ole parisuhteen turvallisuuden mittari. Vanhemmuus on myös monille homoille ja lesboille merkittävä kysymys elämässä. Lapsia voi homo- ja lesboperheissä olla

• aiemmasta hetero- tai bisuhteesta
• sosiaalisen/biologisen vanhemmuuden kautta homo/lesbosuhteen aikana

Homojen ja lesbojen vanhemmille omien lasten seksuaalinen suuntautuminen ja identiteetti tulee usein suurena yllätyksenä, johon ei ole osattu varautua. Oma lapsi muuttuu monien silmissä vieraammaksi Häneen on ehkä vaikea samaistua, ja moni on huolissaan lapsensa tulevaisuudesta. Moni voi etsiä syitä omasta vanhemmuudestaan tai puolisoiden keskinäisestä suhteesta tai vaikkapa siitä, että nuori on löytänyt sopimatonta seuraa tai lähtenyt mukaan johonkin ajan virtauksista. Vanhemmat surevat myös usein sitä, että eivät mahdollisesti saakaan lapsenlapsia. Vähitellen - varsinkin sen jälkeen kun perhe on saanut tutustua homopoikansa tai lesbotyttärensä samaa sukupuolta olevaan kumppaniin - tulee näkyviin, että

• kyse on samoista perustarpeista kuin heteroseksuaalisissakin suhteissa

Moni vanhemmista kuitenkin arastelee pitkään siinä, miten avoimesti voivat puhua homoseksuaalisten lastensa perheistä.

Homojen ja lesbojen sosiaalisessa verkostossa ystävyyssuhteiden merkitys on usein tavallista merkityksellisempi, etenkin siinä vaiheessa kun sukulaisverkostolta ei ole saatavissa tukea. Hyvän ystävyysverkoston merkitys on erityisen suuri nuorilla, jotka tarvitsevat

• turvallisia ihmissuhteita, joissa voi avoimesti jakaa myös ihastumisiin ja seksuaalisuuteen liittyviä tuntemuksia