Hetoseksuaalisuus seksuaalisena ja sukupuolisena suuntautumisena on yhtä aikaa sekä hyvin tuttua että hiukan tuntematonta. Tuntemattomuus syntyy siitä, ettei ole aina tutkittu tai pohdittu sitä mitä on pidetty itsestäänselvänä. Heteroeroottisuudessa erityisesti sukupuolierot koetaan eroottisesti ja emotionaalisesti puoleensavetäviksi. Usein oma heteroseksuaalisuus koetaan osaksi omaa sukupuolisuutta, omaa naiseutta tai mieheyttä. Ihmiset kokevat tunnetasolla naiselliseksi tai miehekkääksi vetovoimansa vastakkaista sukupuolta kohtaan sekä vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen omaa naiseuttaan tai mieheyttään vahvistavaksi. Monilla heteroilla sukupuolen kokeminen ja seksuaalisuuden kokeminen yhdistyvät tunnetasolla samaksi kokemukseksi. Osalla heteroista onkin ehkä tämän takia suuria vaikeuksia ymmärtää samaa sukupuolta olevien suhteita (pohditaan esimerkiksi kumpi on mies ja kumpi on nainen, mikä on heterodynamiikan kannalta mielekäs kysymys, mutta homo- tai lesbosuhteen dynamiikan kannalta järjetön kysymys).

Miehiä sosiaalistetaan erilaiseen olemisen, tekemisen, ajattelun, tuntemisen ja vuorovaikutuksen tapaan kuin naisia. Herosuhteessa tämä osittain erilainen kokemisen ja maailmassa ja ihmissuhteissa olemisen tyyli voi tuntua ihmisistä kiehtovalta ja jännittävältä. Se voi kuitenkin tuottaa myös vaikeuksia samaistua toisen kokemuksiin tai kilpailua vallasta ja siitä, kumpi saa määrittää parisuhteen sisältöä ja vuorovaikutuksen tapaa. Yhdessä neuvotellen voidaan yhdistää ja kunnioittaa sekä miehekästä että naisellista toiminnan tyyliä.

Heterouteen liittyy monesti roolimielihyvää mieheydestä ja naiseudesta. Ihmiset voivat kokea turvallisiksi, selkeiksi ja nautinnollisiksi perinteiset mies-nais -roolit parisuhteissa. Miehen sekä naisen roolien sisällä on mahdollisuus myös yksilöllisiin variaatioihin naisellisuuden ja miehekkyyden suhteen ja yksilöllisiin rooleihin. Mielihyvää voi myös tuottaa toisin tekeminen, eli mies-nainen rooliasetelmiin otetaan ironista etäisyttä pelleillällä rooleilla - väärä osapuoli lausuu klassisia rakkaussuhteen vuorosanoja, tilanteita määritellään "väärin" (nainen ottaa miehen karhumaiseen syleilyynsä ) jne. Silloinkin on kuitenkin selkeää, kumpi on mies ja kumpi nainen. Heterosuhteessa on myös mahdollista, että mies tuntee vetoa naisen maskuliinisuuteen ja/tai nainen miehen feminiinisyyteen ja heidän parisuhdekulttuurinsa muodostuu androgyyniksi.

Naisen miehekkäät ominaisuudet ja miehen naiselliset ominaisuudet voivat tuottaa heterosuhteessa myös rooliahdistusta Niitä voi olla vaikea hyväksyä itsessä tai kumppanissa tai sitten ympäristö voi painostaa ihmisiä käyttäytymiseen, joka ei oikeastaan ole heidän persoonansa mukaista, vaan miehen ja naisen roolien mukaista. Parisuhteen osapuolilla voi myös olla hyvin erilaiset käsitykset miehen ja naisen rooleista. Maskuliinisuus on kulttuurissamme yleisesti arvostetumpaa kuin femininisyys, mikä voi parisuhteiden mikrotasolla tuottaa epätasa-arvoa ja valtaeroa, josta kärsivät molemmat.

Heteroseksuaalisuuteen liittyy monesti myös "normaalisuusahdistusta" eli huolta omasta normaalisuudesta. Heteroyksilöiden seksuaalisen mielihyvän painopistealueet ovat yksilölliset ja vaihtelevat. On kuitenkin olemassa vahva kulttuurinen "heteroseksuaalinen käsikirjoitus", jossa miehellä on seksuaalisesti aktiivinen, aloitteellinen sekä aina halukkaan osapuolen rooli ja naisella viettelevä ja vastaanottavainen rooli. Seksi on myös "heteroseksuaalisessa käsikirjoituksessa" määritelty "esileikiksi" ja "yhdynnäksi". Tämä roolileikki tuottaa monille mielihyvää. Seksuaalinen käsikirjoitus ei kuitenkaan vastaa kaikkien heteroiden mieltymyksiä ja haluja, jolloin ihmiset voivat kokea ahdistusta ja pelkoa omasta "epänormaalisuudestaan". Omien yksilöllisten seksuaalisten mieltymysten löytäminen ja toteuttaminen mies-nais -suhteessa ei aina ole yksinkertaista, koska seksuaalisen käsikirjoituksen myytit ja oletukset ohjaavat seksiä ja normaalisuusahdistus voi estää kokeilua. Monien ihmisten seksuaalinen tietotaito voi myös jäädä puuteelliseksi kulttuuriin sisältyvien seksuaalikielteisen ajatteluvirtausten takia.

Heteroseksualaisuuteen liitetään odotus koko elämänkaaresta, johon liittyvät "sen oikean" löytäminen, rakastuminen, avioliitto ja perheen perustaminen. Heterokulttuurin vahva ideaali on myös elämänaikainen uskollinen rakkaussuhde. Nykyinen elämäntapa, johon kuuluvat uskolliset ja uskottomat, onnelliset ja onnettomat, pikemminkin elämänkaaren aikana peräkkäiset suhteet kuin yksi ja ainoa suhde, yhdistyneenä itsekseen elämisen kausiin sekä lapsiin eri suhteista, vastaa huonosti ideaalia. Monia heteroita ahdistaa ideaali, johon he eivät omalla kohdallaan yllä tai osa heteroista ei edes koe ideaaleja omakseen. Uusia, enemmän elämänmukaisia ideaaleja on nykyisin syntymässä heterokulttuurissa.

Heteroseksuaalisuudella on kulttuurissamme "luonnollisuuden" status. Tyydytystä heterolle voikin tuottaa oma asema osana ihmissuvun biologista ketjua ja tämän ketjun mahdollisena jatkajana sekä kulttuurisesti perinteiden siirtäjänä seuraavalle sukupolvelle. Heterous on arvostettua ja normaalina pidettyä, joten hetero voi kokea myös itsensä arvostetuksi, normaaliksi ja terveeksi heteroseksuaalisuutensa perusteella. Heteroparin myös ympäristö hyväksyy ja tunnustaa pariksi sekä kunnioittaa heidän suhdettaan. Ympäristön hyväksyntä ja tuki, erityisesti suhteen kriisiaikoina, on monille tärkeää. Se lisää myös parin keskinäistä sitoutumista toisiinsa.

Heterous ei aina ole valinta, vaan monille se on myös ainoa vaihtoehto, joka on tullut mieleen. Osa heteroista ei välttämättä ole kovinkaan "heteroseksuaalisia" siinä mielessä, että he kokisivat sukupuolierilaisuuden seksikkääksi tai vastakkaisen sukupuolen jäsenet hyvin vetovoimaisiksi, vaan kumppani valitaan vastakkaisen sukupuolen ryhmästä, koska se on totuttu ja itsestäänselvänä pidetty tapa.

Heteroseksuaalisuus valintana ja tietoisena identiteettinä syntyy usein vasta, kun hetero on vuorovaikutuksessa ei-heteroiden kanssa. Koska heteroiden ja ei-heteroiden tasavertainen vuorovaikutus ja ystävyyssuhteet lisääntyvät kulttuurissamme koko ajan, heteroseksuaalisuus ihmisen ajateltuna ja tiedostettuna seksuaali- ja sukupuoli-identiteettinä on uutta 2000-luvun heteroutta.